» The Beginning »

listening: 松原健一 : Castlevania 2: Simon's Quest - Monster Dance

Tein nyt tämän extempore ratkaisun ja päätin vaihtaa kuolleen LJ:ni Bloggeriin. Jännää. Hyvin vahva haisu on, että unohdan jälleen tämänkin päivittämisen jolloin kirjoituksia tulee 1 per vuosi tahtia, mutta toivottakoon että olen parantanut tapani.

Does this ring any bells?

Olen koko tämän viikon ollut töissä lomittamassa, ei kevyttä hommaa, mutta onpahan paljon vapaa-aikaa. Saman viikon aikana olen saanut heräämään itsessäni myös sisäisen lapseni (kiitos Ninalle seurasta operaatio Ullakon etsinnässä). Ja siitä vasta riemu ratkesi kun löysin vahnan NESin. Kyllä, sen alkuperäisen, ensimmäisen Euroopan version. Muistan miten olin niin katkera lapsena kun nyt jo edesmennyt riiviö (kani) puri johdon poikki. Mutta löysinkin netistä yllättävän helposti korvaavat johdot - nyt vain odotellaan josko saapuisivat perille asti. Ja ennenkaikkea sitä että laite on muutoin ehjä. Kiitos tämän löydön, tuli hirveä pelihimo taas - ja asioita hankaloittaen nimenomaan _retro_peleihin. Olen joskus pelannut emulaattoreilla mutta ei vaan yksinkertaisesti niin sytytä (kun ei siinä ole sitä samaa tunnelmaa). Nyt odotankin vesi kielellä jos sattuisin saamaan huudettua retropakettia jossa olisi mukana NES(+Zapper!), SNES, GBA, GBC, sekä N64 johdot ja ohjaimet jne. Ja liuta pelejä samaan syssyyn. Hinta ei ole paha, mutta jos tulee kovin iso kilpailu niin voi vielä nousta. Kyllä, olen tosissani. :D

Ullakon löytöjä (kuvasta puuttuu pari muuta)

Varmaan muutaman viikon päästä mietin että mikäköhän tämäkin kohtaus oli, mutta se on sen ajan murhe. On mukava innostua kaikesta aina uudelleen, ei käy elämä turhan tylsäksi. Jos aihepiiri kiinnostaa, täältä löytyy enemmän ja vähemmän hyvää läppää ja ehkä ihan sitä tietoakin http://www.nesretro.com/ .

Tänään on viimeinen työpäivä, ja luojan kiitos niin. Kyllä tuota aikansa jaksaa mutta uupumus on melkoinen. Ja pitäisi muka ensi viikolla raahautua taas kouluunkin - miksi ihmistä pitää kiduttaa tällä tavalla? Kaikenlisäksi ehkä lievästi masentaa se että tein päätöksen että ei tietokonetta/mitä tahansa elektroniikkaa paitsi musiikkia ennen kuin olen lukenut historiaa/laskenut matikkaa edes jonkin aikaa, päivittäin. Ja tämä tietysti sillä tahdilla että ehdin opiskella kaiken kirjoituksiin mennessä. Oivoi. Ei hyvältä kuulosta (eikä näytä).

Mutta tämä päivä olkoon vielä rentoutumista varten, ja nautiskelen nämä viimeiset lomapäivät yrittämällä olla antamatta ainuttakaan ajatusta koululle. Ahkerointi alkaa sitten torstaina. Jos alkaa. Olisi paras että näin tulee käymään. Yup.

(ps. voisi uusi puhelin myös joskus löytää tiensä tänne, muuten saattaapi olla luvassa netittömiä viikkoja kun muutto on taas edessä, le argh)

(pps. miten vanhat pelit voi olla niin paljon pelottavimpia kun nykyset. Ehkä se on se pixelimössö, kun ei voi olla edes varma mitä vastaantulevat oliot on. 8()